Tanssilavat liitetään usein yhä enenevässä määrin omien vanhempien tai isovanhempien nuoruuteen – aikaan, jolloin muutakaan ajanvietettä ei ollut: televisioita oli ehkä vain yhdessä talossa koko kylällä ja radionkin tarjonta oli kovin suppeaa. Jos sen ajan nuoriso halusi lähteä ulos hengailemaan ei monella paikkakunnalla, varsinkin maaseudulla, ollut muuta vaihtoehtoa kuin paikallinen tanssilava.

Monien paikkakuntien tanssilavat on purettu vuosia sitten, sillä niiden kävijämäärät eivät ole olleet niin korkealla kuin tanssilavojen kulta-aikana. Ei kuitenkaan saa olettaa, että niitä ei enää olisi: lavatansseilla on edelleen kävijänsä ja kävijämäärät ovat joillain paikoilla jopa lähteneet nousuun.

Nykyisin tanssilavan käyttäjiä ovat siis lähinnä vain ne, joilla on tanssi harrastuksena ja sitä halutaan toteuttaa nimenomaan perinteikkäästi tanssilavalla. Koska ihmiset ovat alkaneet kiinnittämään huomiota yhä enemmän terveyteensä, on tanssikin löytänyt uusia harrastajia. Tässä artikkelissa avaamme kuitenkin tanssilavojen historiallista aspektia.

Koko kansan huvittelupaikka

Kuten jo mainuttu, olivat tanssilavat monen pitäjän ainoa paikka huvituksille. Ne oli yleensä rakennettu koko yhteisön voimin talkootyönä ja niitä saivat käyttää kaikki yhteisön jäsenet. Tansseja järjestettiin säännöllisesti usein viikonloppuisin, jolloin suurimmalla osalla oli vapaa-aikaa.

Lähdettäessä tanssilavoille pukeuduttiin niin hyvin kuin vain mahdollista; olihan tarkoitus mennä nauttimaan hyvästä tunnelmasta tuttujen kanssa. Paikan päälle saavuttiin usein alkuillasta ja tanssit kestivät yöhön saakka.

Tanssilavat houkuttelivat ihmisiä vähän kaukaakin ja niiden vetonaulana olivat usein luonnonläheiset maisemat. Monissa toimi myös kahvio. Tarkoitus oli, että ihmisillä olisi mielekästä ja kehittävää tekemistä vapaa-ajallaan, mutta myös mahdollisuus löytää vaikkapa tuleva puoliso turvallisesta ja hyväksyttävästä ympäristöstä.

Alkujaan tanssilavat oli kirjaimellisesti pelkkiä lavoja, joilla tanssittiin: ei kattoa eikä seiniä. Tällaiset lavat eivät kestäneet kovinkaan kauan eikä niitä siksi enää ole nähtävissä. 1900-luvun alusta alkaen tanssilavat alkoivat korvautua seurataloilla. Niiden idea on sinänsä sama kuin tanssilavoilla, eli vapaa-ajan vietto tanssin merkeissä, mutta niissä kokoontui vain tietty ikä- tai yhteiskuntaluokka kuten esimerkiksi työväki, maamiesseura tai vapaapalokunta. Iso tanssilavabuumi koettiin 1950-luvulla, jolloin useimmille lavoille nousivat myös seinät ja katokset.