Millaisia seuratansseja on harrastettu Suomessa

Suomessa on vanhastaan tanssittu monenlaisia seuratansseja. Seuratansseja voi opetella esimerkiksi tanssiseurassa, joka järjestää kursseja aloittelijasta harjaantuneisiin. Seuratansseja tanssitaan myös osana kansantanssien ohjelmistoa ja tällöin tanssijoiden tulee myös pukeutua soveltuvaan kansantanssiasuun. Tanssityylejä on monenlaisia ja jokainen voi valita soveltuvimman tanssityylin itselleen. Seuratansseja, joita tanssitaan esimerkiksi päivätansseissa, juhlissa tai tanssilavoilla ovat muun muassa:

  • tango,
  • valssi,
  • jenkka,
  • humppa,
  • foksi,
  • masurkka,
  • rumba,
  • fusku,
  • bugg ja
  • salsa.

Suomessa ei ikä ole esteenä tanssimiselle. Lapsikin voi oppia tanssimaan, nuorilla ja aikuisilla on omat tanssityylinsä ja nykyisin jopa vanhainkodeissa järjestetään senioritansseja. Iäkkäille ihmisille se on liikuntaa, joka aktivoi vanhuksia ja auttaa sosiaalisissa kontakteissa sekä poistaa yksinäisyyttä. Tanssi tekee hyvää kehon lihaksille, koordinaatiokyvylle sekä ehkäisee sydän- ja verenkiertosairauksia. Lisäksi tanssi sosiaalistaa ihmistä, koska siinä on otettava toiset ihmiset huomioon, on opeteltava sääntöjä ja tapoja liittyen parin hakuun, tanssiaskeleisiin, pukeutumiseen sekä käyttäytymiseen. Tanssiessa ei saa töniä lähellä tanssivia. Tanssijoiden käsien ja jalkojen liikkeet tulee olla tarkoin harkittuja ja hengitys ei saa haista, koska tanssitaan lähellä partneria. Myöskään kovaääninen juttelu ei ole hyvien etikettisääntöjen tapaista. Tanssijan tulee olla raitis, siisti olemukseltaan ja kohtelias.

Tanssiessa käytetään tanssimiseen soveltuvia vaatteita, kampauksia ja koruja, jotka eivät ole tiellä tai vaaraksi, jos tanssitaan ahtaissa tiloissa, kuten esimerkiksi presidentinlinnassa itsenäisyyspäivän tanssiaisissa. Tanssiasut eivät saa olla puristavia, hiostavia ja niissä ei saa olla askeltamista haittaavia laahuksia, joita ei voi nostaa tanssin ajaksi ylös tai irrottaa. Tanssikenkien tulee olla jalkoja tukevia ja soveltua tanssiasukokonaisuuteen.

Itsenäisyyspäivän tanssiaiset osana tanssikulttuuria

Itsenäisyyspäivän tanssiaisissa on nähty monenlaista tanssiasua kautta vuosikymmenien. Tanssiasujen suunnittelijat ovat luoneet yksilöllisiä ja uniikkeja asuja. Materiaaleina on käytetty

  • silkkiä,
  • samettia,
  • villaa,
  • puuvillaa,
  • pellavaa,
  • turvekangasta,
  • nylonia,
  • satiinia,
  • polyesteriä ja
  • viskoosia.

Sotien jälkeen pula-aikana oli jopa paperista ja tuohesta tehtyjä vaatteita ja kenkiä. Jopa vessapaperista on tehty upeita pukuja, kuten morsiuspukuja. Ne eivät tietenkään kestä kosteutta, saati ne eivät voi olla puutarhajuhlien asuina sadesäällä. Niissä voi olla valkaisuaineita, jotka voivat aiheuttaa allergiaa, kun halutaan puhtaan valkoista materiaalia. Myös nahkaa, pitsejä, puuhkia, sulkia ja turkiksia on käytetty osana juhla-asua. Kierrätys on tullut kunniaan myös tanssitapahtumissa, joten tanssiasut on saatettu tehdä kierrätysmateriaaleista tai muista luonnontuotteista, jotka eivät saastuta luontoa, kun niiden käyttöaika on päättynyt.

Presidentti Tarja Halosella oli viikinkiajalta Euran muinaispuvun mallin ja materiaalien mukaisesti ommeltu juhlapuku itsenäisyyspäivän juhlissa vuonna 2001. Siihen kuuluivat myös viikinkiajan esineet, kuten olkasolkia ketjujen kanssa, esiliina, johon oli kiinnitetty puukko tuppeineen, kaulakäätyjä ja rannerenkaita. Vuonna 2010 presidentti Tarja Halosella oli yllään kierrätyspuku, joka oli ollut hänen päällään aiemmin Ruotsin kruununprinsessa Victorian ja Danielin häissä Ruotsissa.

Vuonna 2018 itsenäisyyspäivän tanssiaisissa muun muassa presidentin puolisolla oli puukuidusta tehty tanssiaispuku. Presidentinpuolison rouva Jenni Haukion puku oli vuonna 2018 biohajoavaa loncell-kuitua, joka oli valmistettu koivusta ja se oli valmistettu Joensuussa. Valitettavasti pukua ei voi kierrättää, koska se on biohajoava. Luultavasti sen säilyttäminen museossa on haasteellista, vaikka konservointimenetelmät nykyään suojaavat jopa hautalöydöistä löydettyjä muinaispukuja.